Portfolio-sivulla selitän hieman alter egoni RyhmäRengin emännän touhuja.


Miksi ihmeessä?

RyhmäRenki-homma on minulle tosi tärkeää. Voin soveltaa ketterästi kaikkea koulussa, työssä ja vapaa-ajalla oppimaani ristiin rastiin sekä oppia koko ajan lisää. Tarkastelen maailmaa aikuisten ryhmänohjauksen silmin, mutta olen villi ja vapaa – saan valita mitä teen, miten teen ja milloin teen. Toki saamani palaute ja myönnetyt apurahat tuuppivat minua oikeaan suuntaan. 

Leikistäni, josta on kasvanut elämäntyö, on huvia ja hyötyä toisillekin, ainakin palautteen ja käyttäjämäärien perusteella. Vuonna 2023 RyhmäRenki-sivustollani kävi n. 400 000 henkilöä, joista suuri osa tuli uudestaankin käymään. Ihana juttu!

Monen sortin materiaaleja

Tavoitteeni on tehdä runsaasti selkeitä, kauniita, myönteisiä, voimavaralähtöisiä, osallisuutta lisääviä ja maksuttomia materiaaleja eri aihepiireistä, joista ryhmä ja ohjaaja voivat valita mitä haluavat. 

Aluksi ajattelin vain vanhemman väen ryhmätoimintaa, mutta kohderyhmä kasvoi suuremmaksi sitä mukaa, kun viestintätaitoni tulivat paremmiksi. Ajattelen nykyään laajemmin ja suunnittelen kokonaisuuksia siten, että osa materiaaleista sopii ikäpolvitoimintaan, erilaisille aikuisten ryhmille, kouluikäisille sekä suomen kielen opetteluun. Osa materiaaleista sopii seurapeliksi illanviettoihin, osa koulutuksien ja tiimien fiiliskierroksiin tai työnohjaukseen. 

Selkeää ja sovellettavaa

Selkokieli, selkokuvat ja selkotaitto ovat pyörineet ajatuksissani kohta 10 vuotta. Kun viestintä on selkeää, kaikki osallistujat pysyvät kärryillä. Materiaalien reilu kirjainkoko, selkeät kuvat ja ymmärrettävä kieli auttavat tällä tiellä eteenpäin. 

Materiaaleja käytetään hyvin erilaisissa ryhmissä. Tehtäviä kannattaa soveltaa omalle ryhmälle sopivaksi ja valita sopiva vaikeustaso, jotta kaikki voivat kokea onnistumisen iloa. Tässä hommassa ryhmänsä tunteva ohjaaja on paras asiantuntija! 

Arkinen elämä yhdistää

Ihmisiä yhdistävä kulttuurihistoria on kiinnostanut minua 90-luvun artesaani- ja artenomiopinnoista lähtien. Elämän varrelta tutuista tapahtumista, tavoista, taidoista ja esineistä keskustelu tiivistää ryhmää. Kaikilla meillä, hiljaisimmillakin, on tutuista ja arkisista asioista jotain sanottavaa. Jakamisen myötä itsetuntemus ja yhteishenki lisääntyvät ja keskustelu rikastuu. 

Arkisen elämän voi ottaa aiheeksi monella tavalla, vaikka pelien, visailujen, kuvasarjojen, kysymyssarjojen tai ääneen lukemisen avulla. Jos juttu alkaa luistaa, ohjaaja voi onnitella itseään ja ryhtyä kuunteluoppilaaksi. 

Muistelu ja aistit

Multisensorisen toiminnan mahdollisuudet ovat kirkastuneet minulle kehitysvammatyön myötä. Aistimuistopeliä kehitin jo geronomiopintojeni aikana, ja se toimi yllättävän hyvin erilaisissa ryhmätilanteissa. Viimeistelty versio tästä Nenäpelistä on nyt tehty, ja prosessi on innoittanut minua tekemään monta muuta aisteja herättävää juttua. 

Monien aistikanavien käyttö toimii – avaavathan tutut maut, tuoksut, tuntemukset ja vanhojen esineiden katselu ikkunoita, joista voi kurkistaa lapsuuteen, nuoruuteen tai vaikka omien vanhempien elämään. Jos nykypäivä tuntuu vieraalta, esimerkiksi makumatka lapsuuteen voi tuoda lohtua ja turvaa. Ehkä siksi Klassikkosarjani – Klassikkokarkkikortit, Klassikkotuotekortit ja Maistuvat klassikkotuotteet -selkokirja – on ollut suosittu. 

Museoyhteistyön iloa

Esinekuvauksen kautta kannan korttani kekoon ja tallennan arkista historiaa jälkipolville. Kuvausreissuilla olen päässyt moniin museoihin, joissa varsinkin vanhemmat herrasmiehet tekevät uskomatonta työtä talkoohengessä ja aikaa säästämättä. Kohtaamisten myötä on syntynyt kirjoja, valokuvasarjoja sekä tieto- ja kysymyskortteja. Esimerkiksi Hiihto ennen ja nyt -kirjaa ei olisi koskaan syntynyt ilman Loimaan perinnesuksen väkeä.

Museoyhteistyö on opettanut minulle paljon paitsi kulttuurihistoriasta myös vapaaehtoistyöstä ja yhteisöllisyydestä. Lämpimät kiitokset Vilkkimäen kahvimuseon, Joutsen Apteekin Apteekkimuseon, Koulumuseo Lagstadin, Lelumuseo Hevosenkengän, Espoon Automuseon ja Loimaan perinnesuksen väelle!

Ryhmälähtöistä toimintaa

Osallisuudesta ja asiakaslähtöisyydestä puhutaan paljon. Mutta mitä ihmettä ryhmä haluaa tehdä? Mistä ryhmä pitää ihan oikeasti? Joskus toiveiden ja palautteen lypsäminen ei tahdo onnistua. Ryhmälähtöisen toiminnan tarkoitus kuitenkin on, että ryhmästä tulee isäntä ja ohjaajasta renki. Tapoja on monia kuten ryhmiäkin, mutta jaan toisillekin niitä välineitä, mitä olen hyväksi havainnut.

RyhmäRengin emäntänä pyrin toimimaan käyttäjälähtöisesti. Tätä helpottaa se, että olen ketterä toimija – olen sitoutumaton ja teen RyhmäRenki-hommia enimmäkseen vapaaehtoistyönä. Voin siis tehdä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä vastata toiveisiin ja palautteisiin. Aikani on rajallinen resurssi, mutta saamani toiveet ovat tallessa, vaikka kaikkia en ole vielä täyttänyt. Silloin tällöin lähetän verkostolleni kyselylomakkeen ja saan samalla arvokasta tietoa ja palautetta. Jos vanhemman väen ryhmätoiminnan resurssit ovat myös sinun juttusi, niin vilkaise RyhmäRengin Resurssikyselyn tulokset.

Jalostavat yhteistökumppanit

Yhteistyössä on voimaa varsinkin RyhmäRenki-hommissa. Sen olen totisesti huomannut, vaikka introvertti-nörtti olenkin. Ahkera talkoolainen on RyhmäRengin piika, joka on punakynänkäytön mestari. Outi Mäki on antanut kullanarvoisia kehitysehdotuksia ja levittää materiaalejani myös Vahvike-materiaalipankin kautta. Tiina Vieraankivi ja Miina-Maria Laiho kertovat anteliaasti ideoitaan ja kokeilevat materiaaleja käytännössä pitäen jalkani maassa. Kimpassa Senja Multalan kanssa syntyi Millä tuolilla istut? – kuvasarja ja menetelmä. Aivoliiton Juttu-tupa-toiminnan kanssa on jalostunut paljon välineitä afaattisten henkilöiden vuorovaikutuksen tueksi. Monta muutakin innostavaa kumppania on kulkenut rinnallani matkan varrella.

Kiitos ja kumarrus kaikille!